tiistai 21. joulukuuta 2010

Juhlaan on vielä kaikille aikaa

Psykiatriajan varaamisesta: Soittelin sitten lääkärin kehotuksesta YTHS:n mielenterveystyön ajanvaraukseen. Sieltä sanottiin, että jono on n. 3 kk pitkä, mutta saatan päästä vähemmällä odotuksella, jos otan yhteyttä psykiatriin, jonka potilaana olen ollut vuosia sitten masennuksen takia.

Tein näin. Sanoin tarvitsevani psykiatriaikaa ja että YTHS neuvoi ottamaan häneen yhteyttä. Hän pahoitteli, että ajat menevät tammikuulle saakka ja selitin, että se on paljon parempi kuin 3 kk:n jonottaminen :) Sitten selostin lyhyesti tarvitsevani arviointia transsukupuolisuudesta Tampereen klinikan lähetteeseen. Sävy muuttui ja psyki sanoi: "Ai sellainen asia, sitten kyllä voisit mennä sinne YTHS:n jonoon." Minulle ei oikein selvinnyt, mistä tämä johtui, mutta totesin paremmaksi olla kyselemättä liikaa, paha mielihän siitä olisi vain tullut.

Soitin sitten uudestaan ajanvaraukseen ja ilmoittauduin jonoon. Taisin tässä vaiheessa kuitenkin kuulostaa sen verran hermostuneelta, että ajanvaraaja laittoi minulle jonkin sorttisen kiireellisyysmerkinnän. Hyvällä säkällä pääsen jo helmikuussa puhumaan psykiatrin kanssa. Jee.

Ja sä sanoit jaksa edes talvi

Nyt on sitten terveydenhuoltojärjestelmässä merkintä siitä, että väitän olevani trans. Kävin maanantaina 13.12. YTHS:n lääkärillä. Aikaa piti odottaa kuukausi, joten olin jotenkin siinä uskossa, että kyseessä olisi joku vähän perusteellisempi keskustelu esimerkiksi. Jännitin kamalasti.

Se meni kuitenkin niin, että esitin sinänsä oikein sympaattiselle lääkärille asiani. Hän totesi, ettei voi laittaa lähetettä Tampereen transklinikalle suoraan, vaan minun pitää käydä psykiatrilla arvioitavana. Okei, fine, mutta tämä oli ilmeisesti niin itsestäänselvä asia, että sen olisi mielestäni voinut kertoa jo lääkäriaikaa varatessani. Psykiatriaikojen jonot ovat melko pitkät, ja kuukausi pois odottelusta olisi ollut ihan jees.

Tämän jälkeen lääkäri kyseli seksi- ja ehkäisytilanteistani (seksiä on, kondomi käytössä, ei hormoniehkäisyä) ja tarjoutui kirjoittamaan minulle hormonikierukkareseptin, koska "se saattaa lopettaa kuukautiset". Olin tästä aika innoissani, koska kuukautiset aiheuttavat varsinkin nykyään huomattavan paljon ahdistusta minulle.

Kotona otin kuitenkin selvää hormonikierukasta vähän tarkemmin. On totta, että se vähentää kuukautisvuotoa useimmilla ja estää kuukautisten tulon kokonaan noin viidesosalla käyttäjistä. Kuitenkin osalla se voi pidentää vuotoaikoja ja aiheuttaa useimmille ensimmäisten käyttökuukausien ajaksi jatkuvaa tiputteluvuotoa. Etenkin pidentyneet vuotoajat olisivat minulle hyvin vaikeat käsitellä, ja hormonikierukan hinta (130 e) on vähän liian korkea, että voisin "vain kokeilla".

tiistai 7. joulukuuta 2010

Joka yö tässä ruumissa istun elinkautista

Opin vastikään, että nykyisellä tietotaidolla rintojenpoistossa menetetään nännien tuntoaisti hyvin todennäköisesti, isompien rintojen kohdalla käytännössä varmasti. Tämä aiheuttaa aika pahan ristiriidan: toisaalta en ole halukas uhraamaan osaa seksuaalisuudestani Itsen nimissä, toisaalta rinnat lisäävät sukupuoliristiriidan kokemustani huomattavasti.

Ratkaisumalleja:

a) Jäädään odottamaan parempaa lääketieteellistä osaamista, käytetään bindereita siihen asti. Tämä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta olettaen, että dysforian tunteet eivät oleellisesti pahene nykyisestä.

b) Rintojen pienennys rintojenpoiston sijaan. Sinänsä aika mukava kompromissiratkaisu, joka helpottaisi myös naisellisuuden korostamista niissä tilanteissa, kun koen sen mukavaksi (pääasiassa tietyntyyppiset bileet). Bindaus toimii paremmin pienillä rinnoilla. Tässä ratkaisussa on se ongelma, että jos saan transprosessilleni rahoituksen julkisen terveydenhuollon piiristä, vaihtoehdot ovat todennäköisesti joko poisto tai ei mitään. Toisaalta pidän julkisterveydenhuollon rahoitusta joka tapauksessa epätodennäköisenä, ja omilla rahoillahan voi sitten tehdä just niinkuin.

c) Rintojenpoisto & tuntoaistin uhraus. Vaihtoehto lähinnä, jos dysforia kasvaa sietämättömäksi jne.

Kehittäkää parempaa bodmodia. Nyt.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Tytöttelystä

Kun feministinaiset puhuvat "tytöttelystä", he viittaavat sillä yleensä etenkin keski-ikäisten miesten tapaan nimittää nuoria (tai vanhempiakin) naisia "tytöiksi" selkeästi alentavaan ja ylimieliseen tapaan. Kun minä puhun tytöttelystä, tarkoitan naissanojen käyttämistä viitattaessa minuun, oli se sitten tiedostettua tai ei, ilkeämielistä tai ymmärtämätöntä.

Ensimmäisellä (ja toisella, ja kolmannella) kerralla minuun kohdistuva tytöttely kuulostaa samalta kuin se, jos joku kutsuisi minua vahingossa väärällä nimellä. Korjaan käsityksen, selitän tarvittaessa. Kun samalle ihmiselle on sanottu useita kertoja ilman että tämä edes yrittää korjata puhetapaansa, alkaa keittää. Ymmärrän lipsahdukset. Ymmärrän sen, etteivät ihmiset voi tuosta vaan muuttaa tehokkaasti kulttuurin takaraivoon hakkaamia käsityksiä. Mutta silloin, kun läheinen ihminen ensin parin viikon verran yrittää oikein tosissaan ja sitten palaa käyttämään naissanoja systemaattisesti, herää huolestuttavia kysymyksiä. "Pitääkö tämä ihminen identiteettiäni jonain (tosi nopeasti) ohi menevänä vaiheena?" "Testaako tämä ihminen minua jotenkin?" "Suhtautuuko tämä ihminen minuun vakavasti lainkaan?"


Tänä aamuna väsyttää.

(Kun tytöttelen naisia, en tarkoita sitä alentavasti. Mut oon vähän infantiili ja puhun tytöistä ja pojista kun se on mulle luontevampaa kuin naisista ja miehistä puhuminen. Koitan kuitenkin parantaa tapojani.)

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

...vaikka huomattais, ettei Rambo totta olla vois, seisothan vierelläin?

Minulta kysytään harva se päivä, "mitä aviomieheni ajattelee tästä kaikesta". Onkin totta, ettei tulevassa transitiossani ole kyse vain minusta. Se vaikuttaa ihmisiin lähelläni. Tähän mennessä joka ikinen todella merkittävä ihminen elämässäni on luvannut minulle täyden tukensa ja rakkautensa. Avioliittoni tai kaksi seurustelusuhdettani eivät ole muuttumassa miksikään. Äitini ja siskoni eivät hylkää minua. Ystäväni pysyvät ystävinäni.

En pystyisi tähän ilman rakkaitteni tukea. En pystyisi käsittelemään sukupuolidysforiaa, en prosessissa vastaan tulevaa turhautumista ja kiukkua. En pystyisi kohtaamaan tietämättömyyttä ja ainaista toistoa.

Olen pahoillani siitä, että läheiseni joutuvat selittelemään minua. Mutta olen ekstaattisen onnellinen siitä, että he valitsevat sen mieluummin kuin hylkäävät minut. Kiitos, rakkaat. Te tiedätte, keitä olette.

tiistai 16. marraskuuta 2010

...etkä halua olla nainen etkä minun olevan mies

Sukupuolikokemuksestani ja sen ilmenemisestä.

Olen androgyyni. Sana tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa kirjaimellisesti "miesnaista". Tunnistan itsessäni sekä naisellisia että miehekkäitä piirteitä. Tämä sinänsä ei vielä tee kenestäkään androgyyniä, varsinkaan jos henkilö identifioituu esimerkiksi "miehekkääksi naiseksi" tai "feminiiniseksi mieheksi". Sukupuoli-identiteettini tekijöitä ovat sekä psykologiset ja sosiaaliset ominaisuudet että fyysiset ja biologiset ominaisuudet. Nykyisellään vartaloni on tosin varsin naisellinen, mutta se ei vastaa kehonkuvaani. Transprosessini ensisijainen pyrkimys onkin muokata vartaloani vastaamaan paremmin kehonkuvaani.

Lainaan kehokäsitykseni kuvailuun erään kanssa-androgyynin menetelmää (ja osin tekstiäkin, koska sukupuolikokemuksemme on varsin samankaltainen).

Kokemukseni mukaisesti minulla on:
- voimakas ja kohtuullisen lihaksikas keho
- hyvä kivunsietokyky
- androgyynit kasvonpiirteet (leukalinja, nenä, silmät, otsa, kulmat)
- pitkät, punaiset hiukset
- pienet, mutta näppärät kädet
- leveät hartiat
- kapeahko vyötärö
- suuret reisilihakset
- melko matala ääni (tenori - matala altto)
- lyhyt selkä, pitkät jalat, pitkät kädet
- suora kävelytyyli
- taipuisat raajat, kohtuullinen notkeus
- sukuelimet, joiden muoto vaihtelee

Kokemukseni mukaisesti minulla ei ole (”ei pitäisi olla”):
- leveää lantiota
- minkäänlaista mahdollisuutta lisääntyä
- kuukautisia
- rintoja

Aistielimeni sekä anatomiantuntemukseni kertovat minulle, että minulla on:
- rajatunlaiset sukuelimet
- kohtu ja munasarjat, molemmat ilmeisesti toimivat; näin ollen olen lisääntymiskykyinen
- kuukautiset
- rinnat (aina)
- leveä lantio suhteessa vyötäröön
- liian korkea ääni
- liian vähän lihaksia suhteessa koko kehon massaan; liian ”pehmeä” vartalo
- liian feminiiniset kasvot

Jälkimmäisiin listattuna vain ominaisuudet, joiden koen olevan ristiriidassa oman kehonkuvani kanssa.

Mitä on mahdollista korjata ja miten?

Ongelma: mahdollisuus lisääntyä
Ratkaisu: kohdunpoistoleikkaus, jonka toivon saavani

Ongelma: kuukautiset
Ratkaisu: sama kuin yllä

Ongelma: rinnat
Ratkaisu: toistaiseksi käytän binderia, myöhemmin rintojenpoisto

Ongelma: rajatunlaiset sukuelimet
Ratkaisu: tilanteen mukaan erilaisten välineiden käyttäminen (esim. penetraatioon), muuten ei mahdollista

Ongelma: liian vähän lihaksia suhteessa koko kehon massaan
Ratkaisu: lisää treeniä sekä mahdollisesti testosteronin syönti

Ongelma: leveä lantio (suhteessa vyötäröön)
Ratkaisu: treeni ja painonpudotus; testosteroni saattaisi vaikuttaa rasvan asettumiseen kehossa lantiota kaventavasti

Ongelma: liian korkea ääni
Ratkaisu: puhe- ja ääniharjoittelu sekä mahdollinen testosteroni

Ongelma: liian feminiiniset kasvot
Ratkaisu: painonpudotus auttaa hieman, mahdollinen hormonihoito korjaa loput

***

Tässä taas paloja. Lopuksi CMX:n lyriikkaa.

pyhää maata on kaikki
pyhää maata jalkojen alla
ei ole mies, ei ole nainen
olento, joka sitä kävelee

First of May

Viime viikon keskiviikkona tein Päätöksen. Aloitan henkilökohtaisen transprosessini. Se, millaisia muotoja transitioni ottaa, jää nähtäväksi. Siitä ja muista asiaan liittyvistä kysymyksistä ja kokemuksistani aion kirjoittaa tässä blogissa.

***

Aloitan kertomalla sukupuoli-identiteetistäni. Vaikka suurin osa ihmisistä syntyy kromosoimeiltaan joko XX- (nainen) tai XY-mallisiksi (mies), poikkeuksia tapahtuu. XO, XXY, XYY ja monet muut ovat kaikki mahdollisia kromosomiyhdistelmiä, ja ihmisten ulkoiset sukupuolen tunnusmerkit ovat vielä vaihtelevampia ja moninaisempia. Uskon, että minun olisi pitänyt syntyä tällaiseksi "intersukupuoliseksi" ihmiseksi. Tapahtui kuitenkin virhe ja minusta tuli biologisesti nainen (XX).


Jatkan tarkempaa erittelyä myöhemmin. Totean vain, että transprosessilta haluamani operaatiot yms. ovat mastektomia, hysterektomia ja mahdollisesti hormonihoitoa (testosteroni).